Esittelyssä uusi huone

Nyt siirrymmekin sitten talon ullakolle. Siellä sijaitsee kaksi huonetta, toinen on vaalea makuuhuone ja toinen on kasvikamari tai jonkinlainen yrttihuone. Täällä talonväki kuivattaa teeaineksia ja valmistaa tuoksuvia öljyjä, ehkä joskus myös rohdoksia ja lääkkeitä....

Huoneeseen on pikkuhiljaa valmistunut myös kalusteita. Seinällä oleva hylly on vanha puinen sikarirasia. Siihen on tarkoitus pistää pulloja ja puteleita ja niitä rohdoksia. Alaosan hyllykköön tein tuosta piirongista. Sahasin siitä jalat irti, hioin pintaa ja maalasin uudestaan. Mielestäni sopii nyt kokonaisuuteen.

Lisäksi tänne on valmistumassa myös puuhella. Pöytä odottaa maalaamista ja kirjahylly viimeistelyä, mutta valmistumaan päin tämän huoneen kalusteet alkavat jo olla. Nurkkaan tulee vielä tiskiallas ja hana.

Tekemistä syysiltaan

Kesää on jäljellä enää hitunen. Niinpä kirjavarastojen täydennys alkaakin jo hyvissä ajoin ennen talvea. Hiljaiseen aikaan illat ovat parasta aikaa syventyä uusimpiin ja miksei myös vanhoihin kirjoihin. Auroran huoneen pieni kirjahylly on alkanut täyttyä tavarasta.

Kirjoja on tarkoitus valmistaa vielä roppakaupalla lisää. Osa kirjoista tulee ylimmän kerroksen parasta aikaa valmistuvaan "yrttihuoneeseen", osa papan työhuoneen kirjastoon, kunhan joskus saan sen valmiiksi...

Lisäksi hyllystä löytyy myös vihkonen ja kyniä kaikenlaiseen tarinointiin, sekä piirusteluun. Vihko on aukeava, mutta kaikki kirjat eivät. Lyijytäytekynät on valmistettu pitkulaisista helmistä, korustoppareista, sekä rautalangasta, puukynät ovat terotettuja hammastikkuja.

Loppukesän iltoina vietetään perinteisesti tansseja metsässä lyhtyjen loisteessa ja tulikärpästen tuikkeessa. Sinne saapuu tuttavia kaukaakin tuomaan ulkomaailman uutisia joen toiselta puolen. Auroran osallistuminen on tietenkin itsestäänselvyys, niinpä hän vetäytyykin jo hyvissäajoin huoneeseensa valmistautumaan.

Puuterihuisku on valmistettu siveltimen karvoista ja käsikappale on liimattua puuvillalankaa. Itse puuteri on cernit-massaa ja puuterirasiana toimii kaksi vanhaa yhteen tinattua koristeniittiä. Puuterirasia ei siis mene kiinni.

 
Pöydän tarpeistoon kuuluu korujen lisäksi nenäliinoja, kampa, hajuvesiä (käsinvalmistettuja tuoksuja tietenkin) sekä pieni käsipeili.

Syksyn satoa

Sadonkorjuu on lopussa ja syksyn herkkuja pakataan talvivarastoon. Itse kasvatetut porkkanat ja perunat säilyvät talven yli maukkaina. Kuvissa myös lanttuja ja hyvin kummallisen värisiä kaaleja...

Tästä tämä kaikki siis alkoi, pienestä cernit-kokeilusta koko nukkekoti hössötys. Nämä on siis valmistettu jo paljon ennen kun nukkekotiakaan oli edes aloitettu.

Siellä näkyy pottusankko keittiössä tiskipöydän alla odottamassa pääsyä tulille.

Itämaanmatkaajan tuliaisia

Mummu on nuorempana matkannut paljon tuoden mukanaan mausteiden lisäksi myös kaikkea rompetta ja muistoesineitä. Ruokailuhuoneen seinätekstiili on aitoa silkkiä ja maalaukset siihen on tehty käsin. Maalausjälki on todella taidokasta ja viivat ohuita, eikä tämä oikein valokuvassa pääse oikeuksiinsa. Paras paikka tälle oli väriensäkin puolesta ruokasali.

Tämä löytyi oikeasti kirpputorilta eurolla... Mutta todella hienoa jälkeä se on! Musta savinen ruukku värikkäillä kukkakuvioilla on mummun ensimmäiseltä matkalta hankittu.

Ruokapöydälle on myös ilmestynyt vadillinen joulupukin viimevuonna tuomia lasihedelmiä. Oikeasti nämä ovat lasihelmiä. Näille täytyisi vaan keksiä jokin parempi kulho, että pääsisivät oikeuksiinsa.

Sunnuntain tunnelmia

Alakerran ruokasalissa on mausteista tunnelmaa luotu kirkkailla väreillä. Tapetit ovat askartelupaperia ja lattialankut bambuisia pöytätabletteja. Tyhjä huone on hiukan kolkko (ja kuvat ovat hiukan huonoja) mutta kalusteet ja sisälle paistava aurinko piristää. Värit ovat näissä ensimmäisissä kuvissa hiukan kulahtaneita, eivätkä oikein vastaa todellisuutta..

Ruokasalin pöytä ja tuolit ovat valmiskalusteita. Seinällä näkyvä lautasteline on sen sijaan omaa käsialaa, samoin kuin tuo katosta roikkuva kynttiläkruunu.

Täällä passaa viettää juhlapyhiä perheen kesken. Kesällä huoneessa vallitsee usein pölyinen ja seesteinen tunnelma, kun aikaa vietetään mielummin salissa ja ulkona. Syksyn tullen ja iltojen pimetessä ainakin joku asukas hakeutuu mielellään teekupposen kanssa tänne oleskelemaan...

Tässä viimeisimmässä kuvassa värit näkyvät ehkä kaikkein realistisimmin. Huone on lämmin ja siinä on ripaus itämaista henkeä.

Viherpeukalointia minikoossa

Kukkasia ei ole koskaan liikaa ainakaan tässä talossa. Tuntuu, että niitä saa tehdä vaikka millämitalla, eikä nurkat ala siltikkään pursuta yli. Pidän periaatteessa kukkien valmistuksesta, mutta pikaliimaa inhoan yli kaiken. Vanhaan taloon kuuluu ehdottomasti pelargoniat:

Omalla parvekkeella kasvava...

Nukkekodin keittiössä kasvava!

Keittiössä kasvaa myös esikoita. Valmistin niitä kahta eri väriä ja myöhemmin niitä tulee luultavasti lisääkin.

Kesähuone

Autionakin tämä näyttää minusta kodikkaalta. Johtuneeko noista puista. Huone sijaitsee alimmassa kerroksessa, keittiön ja ruokailutilan kanssa. Tästä huoneesta pääsee suoraan pihalle ja kasvimaalle. Tosin pariovet ovat vielä tekemättä, joten niistä ei ole kuviakaan. Ikkuna on oikeata lasia. Lattiakivet on valmistettu pahvipakkauksista ja seinien tapetit on askartelupaperia.

Mullan tuoksua, kasvavia kukkia, pistokkaita ja siemeniä. Tällainen on kesähuone parhaimmillaan. Täällä kasvatetaan talon kauneimmat kukkaset ja idätetään kesän uudet taimet.  Sadonkorjuun aikana huone täyttyy kaalinpäistä ja porkkanoista, kunnes ne on pakattu parempaan talteen. Pian se autioituu syksyn tullen, ja jäljelle jää vain pöytä ja muutama talvehtiva kasvi.

Tänne aion vielä laittaa erilaisia tauluja seinälle ja hankkia noihin puihin lehtiä.

Salin peitto

Sain hullun ajatuksen noin vuosi sitten virkata peiton. Ihan oikeassa koossa. Se olikin valtava suoritus ihmiseltä, joka ei osaa virkata tai neuloa. En oikeastaan edes tykkää kummastakaan. Mutta äidiltäni tähteiksi jääneet langat olisivat muuten menneet roskiin ja kaikenlisäksi ne olivat tosi kauniin värisiä. Ainoa asia minkä olen koskaan opetellut virkkaamaan on nämä isoäidin neliöt. Tosin loppuvaiheessa alkoi tulla uskonpuute koko työtä kohtaan ja niinpä äitimuorini pelasti minut ja ompeli virkkaamani palaset yhteen... Olenko laiska..

Niinpä sainkin fiksun idean tehdä samanlaisen myös pienoiskoossa merseroidusta puuvillalangasta, koska nämäkin langat olivat ihan ylimääräisiä.. Nättihän siitä tuli ja sain sen valmiiksi nopeammin kuin oikean peiton, mutten ikinä virkkaa näitä lappuja enää.. Tämä tulee saliin yhteiseen käyttöön.